Telkän luonteen tarina alkaa syksyltä 2004, kun kävin Prahassa tapaamassa Telkän kasvattajaa Martinaa sekä emää Treytä. Trey ei ollut siinä vaiheessa vielä kahtakaan, mutta sillä oli kovin aikuinen suhtautuminen elämään. Kun sen kanssa leikki, se leikki apinan raivolla. Kun leikki loppui, Trey meni rauhassa makoilemaan sivulle. Mietin hetken että lieneekö moinen rauhallisuus yleensäkään toivottavaa paimenkoirassa. Eikös näiden pitäisi olla ikiliikkujia? Olisihan noita rotikoitakin myynnissä jos sellaisen haluaisi. Aikani pähkäiltyäni tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että hyvistä hermoista tuskin on haittaa paimenellekaan. Varasin Treystä pennun enkä ole katunut.

Telkkä kotikoirana


Kotioloissa Telkkä on kukkulan kuningatar. Vain Vespalla on mitään sanomista Telkän olemiseen ja menemiseen, eikä senkään sanominen saa mitään reaktioita aikaan. Telkän paikka sohvalla on isännän kainalossa, autossa se vetää lonkkaa ja muut saavat istua jos eivät mahdu. Pikkupentuna ollessaan se tuhosi pari pentupantaansa ja siinä se pääosin olikin. Tultuaan meille kahdeksanviikkoisena se teki pissat sisälle noin tusinan kertaa ja sitten se olikin jo sisäsiisti. Remmissä se on osannut kävellä syntymästään, vaikka emme remmilenkkejä edes harrasta. Autossa se matkailee vaivatta, hotelleissa ja laivoissa käyttäytyy moitteettomasti ja on muutenkin aivan hirvittävän helppo koira. Paitsi että. Se vahtii omaisuuttaan toisilta koirilta, sitä ominaisuutta kun ei ole siltä poiskaan otettu. Tuli aikoinaan tehtyä Taarnasta liian nöyrä, Telkkään jätettiin tietoisesti vähän sikaa. Ei olisi ihan noin paljoa tarvinnut. Mutta eipä tuosta kamalasti haittaakaan ole, täytyy vaan pitää hajurako muihin koiriin jos Telkällä on jotain vahdittavaa.

Telkkä agilitykoirana


Agilitykoirana Telkkä on kuuliainen. Se vietti ykkösluokassa yhdeksän starttia, tuloksina kolme nollaa, kolme vitosta ja kolme hyllyä. Kakkoset selvitettiin puolessa vuodessa ja jo ensimmäisenä vuotenaan kolmosissa se sai SM-nollat kasaan. Telkkä tekee juuri niinkuin käsketään, juuri silloin kun käsketään. Jos sitä ohjaisi nuori mies kaksimetrisillä jaloilla, se olisi jo valio. Koska sitä ohjaa täti-ihminen jonka maksimitahti on 3,8 m/s, se tekee kivaa tasaista tulosta ja on oikea rusettimarsu siinä mielessä. Ei meidän vauhdilla eteläsuomessa tosin mitään rusetteja kerätä, mutta niitä nollia tulee! Ja tulee ja tulee. Tätä kirjoitettaessa se on juuri keksinyt kontaktiloikan ihmeen, mutta siitä ei olla tekemässä tapaa. Täytyyhän jokaisen agilitykoiran kerran eläissään sekin tehdä! Telkän kanssa on hillittömän hauskaa tehdä agilitya, siihen kun voi luottaa aivan sadalla prosentilla että kaikki tehdyt virheet ovat lähtöisin ohjaajasta.

Telkkä tokokoirana


Tokokoirana Telkkä on iloinen. Peevelin iloinen. Sillä on aina hauskaa, joskus jopa liikaakin. Sen kanssa on käyty kokeissa niin, että palkattomia treenejä ei ole juuri tehty. Siinä missä joku toinen koira lakoaisi kokeessa kun homma vaan etenee eikä palkkaa tule, Telkkä alkaa nousta. Sananmukaisesti. Viimeisten liikkeiden kohdalla se on jo ohjaajan korvan korkeudella. "Jos mä teen Näin ja Näin ja Näin niin joko sitten on liksaa?" Lienee tarpeetonta sanoakaan, että sen kanssa kehässä on hauskaa. Tulostaso meillä on sitä luokkaa mitä se nyt on kun ohjaksissa on ihminen, joka ilmoittautuu ensin ja saa vasta sitten treenimotivaationsa kohdalleen. Vaan ei me siellä kokeissa käydä muiden takia, ihan vaan omaksi iloksemme. Ja iloahan meillä riittää!

Telkkä palveluskoirana


Palveluskoirana Telkkä on luotettava. Se tekee juuri tasan sen verran kuin sille on koulutettu tai korkeintaan vähän enemmän. Jos kokeisiin mennään vajaalla treenauksella, tulos on sen mukainen. Sen viestiura on ollut hieman kuiva noin kouluttajan kannalta, se kun juoksee aina treeneissä. Tulee sellainen tunne, että miksi tätä nyt enää treenaisi kun se kerran jo osaa? Kokeissa ollaan sitten tavattu kaikenlaista jännää, kuten piikkilanka-aita keskellä rataa (koko pk-liivin rintaremmi purkaantui koiran taistellessa itsensä siitä irti), vastaantulevia koiria (kaksin kappalein keskenään painien) ja kahden kilometrin A-B välejä. Siitä huolimatta Telkkä on suorittanut VK1:n ja kakkosen maastokin on saatu juostua kertaalleen tätä kirjoittaessa. Tottispuolella olen lahjakkaasti saanut sen noudot tyrittyä, sitä vahinkoa tässä nyt sitten korjaillaan hissuksiin.

Telkkä luonnetestikoirana


Telkän ensimmäinen oma luonnetesti tehtiin sen ollessa kuusiviikkoinen. Sanden ja Topran Samin kanssa vaelsimme Tsekkeihin katsomaan pentuja ja teimme niille Volhardin pentutestin. Telkän reaktiot olivat muuten täysin selvää kauraa, mutta sateenvarjotestissä ja äänitestissä se istahti ahterilleen siinä missä sen sisarukset ottivat joko hatkat tai menivät tutkimaan lähempää. Oliko tuo nyt merkki rautaisista hermoista vai toimintakyvyn puutteesta? Jaa-a. Päädyimme kuitenkin siihen kaikkein telkimpään pentuun ja kyllä, sehän oli Telkkä.

Seuraava luonnetestaus tehtiin Telkän ollessa hieman yli vuotias. Telkkä pääsi MH-testaajien koulutustilaisuuteen kokeilemaan miltä MH maittaa. Siitähän ei sitten tullutkaan yhtään mitään. Tähän päivään mennessä en tiedä, miksei se hyväksynyt testaajaa. Niin siinä kuitenkin kävi, että Telkkä ei luottanut testaajaan ollenkaan ja testi keskeytettiin haalarilla, kun ei se ollut antanut periksi tuumaakaan; tuijotti vain testaajaa kuin mustan laguunin hirviötä. Olin varsin järkyttynyt, tuo kun on niin avoin kuin olla voi. Pää on ihmisten taskuissa vaikkei tarvisi ollakaan. Kuittasin testin huonon päivän piikkiin ja unohdin koko jutun.

Kävimme MH:ssa vielä toisenkin kerran Telkän ollessa päälle kolmen. Tällä kertaa isäntä vei sen ja tarkoitus oli lähinnä testata kumpi meistä vie sen luonnetestiin, yli kolmevuotiaan MH kun ei kerro itse koirasta enää mitään. Eikä kertonut Telkästäkään. Tuohon ikään mennessä se oli jo oppinut toimimaan ihmisen käskystä ja sitä se sitten odotti. Lyhyesti kuvailtuna Telkkä istui isännän vieressä ja odotti käskyä koko testin alkuosan. Kun ei sitä kuulunut, etäleikkikohdassa se oli jo niin turhautunut että hyppäsi Sanden korvan korkeudelle ja sanoi HAU, tee nyt ihminen jotain. Haalarilla sen mitta tuli täyteen, se tuli viereeni istumaan ja hymyili koko naaman leveydeltä. Omasta mielestään se oli ratkaissut tilanteen: kun ei isäntä leiki, mennään emännän luo. Minäkin olin sitä mieltä, mutta tuomarit katsoivat että se on paineistunut kun ei se suostunut menemään haalarille ja keskeyttivät testin. Koiraa nauratti, emäntää lähinnä ärsytti. Eipä ole MH-testiä speksattu tuollaista koiraa kuvailemaan.

Telkän viimeinen luonnetesti oli sen virallinen luonnetesti. Testi tehtiin Oulunkylässä 2.8.2009 ja tuomareina olivat Bengt Söderholm ja Tarja Matsuoi. Tämän testin tulokset näyttivät melko samoilta kuin pentutestinkin.

Telkän rivi:
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamenti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Yhteensä + 95 ja hyväksytty.

Jos katsotaan kohta kerrallaan, niin toimintakykyä Telkällä on silloin kun sitä käsketään. Jos se tietää mitä ollaan tekemässä, se tekee sen. Yksinään se ei hörhellä pitkin maita ja mantuja, eikä hyökkäile päin kelkkoja, marjastajia, pikajunia tai marjaiskarhuja. Ideaali minun käyttööni siis!

Terävyyttä Telkällä ei tosiaan ole ihmisiä kohtaan, muita koiria kohtaan se osaa olla aika bitch halutessaan. Seinässä ollessaan se meni selälleen ja sanoi että älä lyö.

Puolustushalua Telkällä kyllä oli, mutta ei se tiennyt mitä pitäisi tehdä kun ei ihmisiä päin saa hyökkiä eikä mitään käskyäkään tullut. Tai kuten tuomari sanoi, sillä oli halua muttei kykyä.

Taisteluhalua Telkällä on silloin kun taistellaan. Kuolleet esineet eivät sitä kiinnosta, eikä se leiki vieraiden kanssa. Tästä johtuen sen pentuaika oli hyvin leppoisaa, se kun ei tuntenut tarvetta teroittaa hampaitaan aivan kaikkeen. Se kuitenkin nauttii taistelusta niin paljon, että sitä voi mainiosti käyttää palkkana treeneissä. Luonnetestissä se leikki kanssani (pyöritin sitä vähän ilmassa lelusta), muttei testaajan kanssa.

Telkän hermoista sanottiin, että ne olivat pitkään kakkosella. Aivan testin lopussa siltä meni usko ja hermot tippuivat ykköseen. Olin varsin yllättynyt siitä, että Telkän huumorintaju petti. Se kun on aina ja kaikkialla ollut varsin oma itsensä. Vaan siksipä luonnetestejä järjestetäänkin, että nähdään koiran toiminta ääritilanteissa!

Temperamentti Telkällä oli kohtuullisen vilkas ja niinhän se onkin. Sen ei ole pakko huomioida ihan jokaista lehden heilahdusta pusikossa, mutta ei se mikään uneliaskaan ole. Se tarkkailee ympäristöään olematta jatkuvasti stressissä.

Kovuus Telkällä katsottiin hieman pehmeäksi. Tämänkin voi kuitata sadalla prosentilla, se ei lakoa ensimmäisestä pitkästä katseesta mutta jos sille sanotaan että noin ei kertakaikkiaan voi tehdä, se muistaa sen. Ideaali koulutettava siinä suhteessa. Haalarilla ja tynnyrillä se kyllä huomioi niiden olemassaolon toisella kierroksella, muttei pyrkinyt pakoon henkensä edestä.

Luoksepäästävyyskään ei ole Telkällä ollut ongelma. Pentuaikanaan se pelkäsi yhteensä neljää ihmistä, mutta kasvettuaan aikuiseksi se on ollut varsin vaivaton normaalien aikuisten kanssa. Lapsia se ei tunne, eikä myöskään vammaisia tai koirakammoisia ihmisiä. Oletan kuitenkin että se tottuisi niihinkin varsin pian jos päivittäin tapaisi. Testituomarit se tervehti iloisesti, lähti mukaan eikä muutenkaan vierastanut.

Telkkä merkittiin laukauskokemattomaksi. Testin lopussa se oli jo varsin hämillään koko tilanteesta ja pyrki lähinnä pääsemään autolle. Laukaukset eivät sitä heilauttaneet suuntaan tai toiseen, mutta kun pyrkimys oli autolle niin ei sitä voinut laukasvarmaksikaan tituleerata. Ainoa ongelma mitä käytännössä on laukausten kanssa ilmennyt, on koulutuksellinen. Tuli opetettua Telkälle että ampujalta saa palkkaa ja nyt ammuttaessa se haluaisi lähteä ryntäämään ampujan luo. Syvä huokaus. Uudetvuodet, ukkoset, tykistön harjoittelu viestimetsässä ja pienemmät äänet eivät sitä heilauta. Kolmen ja puolen vuoden iässä eli tätä kirjoitettaessa se on täysin äänivarma, eikä tässä iässä pitäisi enää muuksi muuttua.

Siinä se nyt on, Telkän luonne. Jos jotain jäi epäselväksi niin kysy ihmeessä!